Jäsenyyden kehittäminen yhdessä jäsenten kanssa

Yhteisön rakentaminen kannattaa usein olla heti alkumetreiltä yhteisöllinen prosessi. Vaikka maatilalla on varmasti paljon hyvää tietoa siitä, mitä tila voi tarjota ja mikä siellä toimii, ei tilalla välttämättä kuitenkaan ole tarkkaa käsitystä siitä, mitä mahdolliset yhteisöt ja niiden jäsenet voisivat haluta, odottaa ja toivoa.

Kyselyistä fasilitoituihin työpajoihin

Osallistaminen voi tarkoittaa pienimuotoisimmillaan kyselyä. Koska teemana on yhteisöllisyys ja ihmisten välinen toiminta, kannattaa kyselyä tehdä tapaamalla ihmisiä kasvotusten. Samalla saa hyvin todennäköisesti paljon laajemmin tietoa siitä, miten maatila ja sen mahdollisuudet nähdään. Tällainen kevyt tarpeiden selvitys sopii hyvin kevyisiin jäsenyysmalleihin.

Mitä syvemmästä sitoutumisesta jäsenyydessä on kyse, sitä laajempi ja huolellisempi myös yhdessä kehittämisen prosessi on syytä olla. Pisimmälle vietynä yhdessä kehittäminen voi tarkoittaa työpajoja, joissa on ulkopuolinen fasilitaattori.

Yhteinen kehittäminen jos mikä on sitouttavaa

Kun yhteisön mahdolliset jäsenet pääsevät heti alusta lähtien vaikuttamaan siihen, mitä jäsenyyteen kuuluu ja miten se toimii, se sitouttaa näitä henkilöitä hyvin voimakkaasti mukaan toimintaan. Sitoutuminen tarkoittaa halua ideoida, suunnitella ja tarttua toimeen, jopa olla mukana ylläpitämässä palveluja.

Sitoutunut jäsen voi olla halukas ottamaan vastuuta myös toteuttamisesta. Se voi tarkoittaa työntekoa joko vapaaehtoisena tai palkkaa vastaan tai sitten jonkun osa-alueen tai toiminnon voisi sopia kokonaan tietyn yhteisönjäsenen tuottamaksi. Yhdessä sovitut yhteiskehittämisen toimintatavat

Myös yhdessä kehittäminen kannattaa alistaa yhdessä kehittämisen alle. Eli yhteisöltä kannattaa selvittää, miten he haluaisivat osallistua kehittämiseen. Kun itse pääsee vaikuttamaan kehittämisen tapoihin, ne tuntuvat omilta ja samalla niihin sitoutuu. Kuitenkin kehittäminen vaatii pitkäjänteisyyttä ja sitoutumista pitkäksi aikaa.

Jatkuvaa kehittämistä

Asioita tekemällä oppii ja ymmärtää koko ajan paremmin. Siksi ei kannatakaan ajatella maailman, tässä tapauksessa jäsenyyden, tulevan valmiiksi, kun sen on kerran suunnitellut. Osa kehittymistä on myös sen hyväksyminen, että kaikki ei menekään kuten suunnitteli. Eli luopuminen on keskeinen osa kehitystä ja samalla se vapauttaa aikaa ja energiaa uuden kehittämiselle ja toteuttamiselle.